Miten odotusaikamme vertautuvat?

Emme ole vielä nähneet Covid-19:n kaikkia vaikutuksia jonotuslistoihin ja aikoihin, jolloin potilaat joutuvat odottamaan elektiivistä leikkausta. Vaikka ei ole epäilystäkään siitä, että se olisi aiheuttanut tilapäistä ruuhkaa joillakin alueilla ja joillakin erikoisuuksilla, emme tiedä, mikä on sen vaikutus pidemmällä aikavälillä, sillä pyrimme edelleen selviytymään pandemiasta.

Voi olla hyödyllistä laajentaa näkökulmaa ja tarkastella pidemmän aikavälin trendejä ja kansainvälistä kontekstia sekä eri maiden käytäntöjä jonotuslistojen hallintaan.

Odotusajat ovat olleet pitkään huolenaihe monissa maissa OECD:n raportti julkaistu äskettäin aiheesta. Siinä tarkastellaan odotusaikoja 17 OECD-maassa sekä useiden ongelman ratkaisemiseksi toteutettujen politiikkojen vaikutuksia käyttämällä tietoja vuosille 2018–2019 mukaan lukien. Reilu vertailu Eräs ongelma useiden maiden vertailussa on se, että määritelmä, menetelmät tietojen mittaamiseksi, keräämiseksi, jäsentämiseksi ja raportoimiseksi vaihtelevat maittain, mikä rajoittaa vertailukelpoisuutta.

Odotusajat voidaan kirjata esimerkiksi yleislääkärin lähetteestä tai erikoislääkärikäynnin jälkeen. Jotkut terveydenhuoltojärjestelmät mittaavat "avohoidon" odotusaikaa, toiset "sairaanhoidon" odotusaikaa, toiset taas mittaavat täyden lähetteen odotusajan, kuten Tanskassa, Norjassa ja Englannissa.

Vaikka odotusajan keskiarvo ja mediaani, odotusaika tietyillä jakauman prosenttipisteillä - ja niiden potilaiden lukumäärä tai osuus, jotka odottavat yli kynnysajan (esim. 3, 6 tai 12 kuukautta) - ovat kaikki päteviä tapoja mitata odotusta. kertaa, mediaania käytetään yleisimmin kansainvälisissä vertailuissa.

Odotusaikojen jakautuminen on kuitenkin yleensä vino, sillä pieni osa potilaista odottaa erittäin pitkään, mikä tarkoittaa, että keskimääräiset odotusajat voivat olla huomattavasti pidempiä kuin mediaani. Miten Yhdistynyt kuningaskunta vertaa? OECD:n tutkimus osoittaa, että odotusajat elektiiviseen leikkaukseen voivat vaihdella suuresti maiden välillä, ja joissakin maissa jonotusajat ovat lähes 10 kertaa pidempiä kuin toisissa.

Tietoja odotusajoista on tällä hetkellä saatavilla vain 17 OECD-maasta ja tietyistä menettelyistä. Keskimäärin näissä maissa odotusajat olivat lyhyemmät pienemmissä leikkauksissa, kuten kaihileikkauksissa (95 päivää vuonna 2018), ja pidemmät suuremmissa leikkauksissa, kuten lonkan tekonivelleikkauksessa (110 päivää) ja polven tekonivelleikkauksessa (140 päivää).

Maiden välillä on kuitenkin suuria eroja. Kaiken kaikkiaan odotusajat elektiiviseen leikkaukseen vuonna 2018 olivat alhaisimmat Tanskassa, Hollannissa, Italiassa ja Unkarissa, kun taas korkeimmat Virossa, Puolassa ja Chilessä.

Alla oleva kaavio näyttää joidenkin valittujen OECD-maiden odotusaikojen mediaanit ja vertailukelpoiset tiedot erityyppisistä leikkauksista.

Kuten kaaviosta näkyy, kaihileikkauksen odotusaikojen mediaanit olivat Isossa-Britanniassa alhaisemmat kuin OECD:n keskiarvo, mutta korkeammat kuin joissakin muissa maissa, mukaan lukien Italia, Tanska ja Ruotsi vuonna 2018. On huomattava, että kaksi maata ei näy tässä kaaviossa. Virossa ja Puolassa oli huomattavasti pidemmät odotusajat, 180 ja 250 päivää.

Vaikka odotusajat elektiivisiin leikkauksiin ovat pidentyneet ajan myötä, lonkka- ja polvileikkausten odotusajan mediaani Yhdistyneessä kuningaskunnassa oli jälleen OECD:n keskiarvoa alhaisempi ja alle maiden, kuten Australian, Kanadan ja Portugalin.

Australiassa polven tekonivelleikkauksen odotusaika oli yksi korkeimmista OECD-maista, 209 päivää, yli 6 kuukautta. OECD:n keskiarvo on korkea tämäntyyppisille menettelyille, ja sen esittivät suhteellisen harvat maat, joissa on erittäin pitkät odotusajat (ei näy tässä), kuten Chile, jonka odotusaika on mediaani 840 päivää, ja Viro 460 päivää.

Kaikissa maissa kiireellisempää hoitoa tarvitsevien potilaiden odotusaika on yleensä lyhyempi kuin niillä, joiden terveydentila ei todennäköisesti heikkene odottaessaan. Siksi sepelvaltimon ohitusleikkauksen odotusajat ovat yleensä lyhyempiä. Miten odotusajat ovat muuttuneet ajan myötä? OECD:n luvut osoittavat, että vakausjakson jälkeen valinnaisen hoidon odotusajat (jotka ovat yleensä pisimmät) olivat alkaneet nousta useissa maissa jo ennen Covid-19-epidemiaa.

Kuitenkin muutokset odotusajan mediaaniin sellaisissa maissa kuin Isossa-Britanniassa ja Australiassa ovat, vaikkakin merkittäviä, olleet kansainvälisesti katsottuna suhteellisen pieniä verrattuna esimerkiksi Viroon ja Portugaliin.

Monet maat ovat panneet täytäntöön politiikkaa, joka keskittyy odotusaikojen lyhentämiseen, mutta tulokset ovat vaihtelevia. Tanska, Englanti ja Suomi ovat onnistuneet lyhentämään odotusaikoja monissa valinnaisissa terveyspalveluissa ja säilyttäneet nämä lyhennykset pitkällä aikavälillä, ja kuten kaavioista näkyy, Puola on onnistunut lyhentämään odotusaikoja merkittävästi viimeisen viiden vuoden aikana.

Huomautus: † Alankomaissa tiedot ovat keskiarvo, koska mediaani ei ole saatavilla * Norjassa odotusajat ovat yliarvioituja odotusaikojen laskentatavan vuoksi. Lähde: OECD Health Statistics Miten odotusajat käsitellään eri maissa? Jonotusten syntyminen johtuu yleensä terveyspalvelujen kysynnän ja tarjonnan epätasapainosta. Oikeat politiikat ovat eri maissa erilaisia ja riippuvat muun muassa terveydenhuoltojärjestelmästä, taloudellisesta ja poliittisesta tilanteesta.

Enimmäisodotusaikoja on käytetty monissa maissa palveluntarjoajien tavoitteena ja joissain tapauksissa potilaiden takuuna, mutta "yksi kokoa" enimmäisodotusaikaa ei ole olemassa.

Pysyvä ja jatkuva tarjonnan lisääminen on tehokkain tapa lyhentää odotusaikoja pysyvästi. Tärkeää on kuitenkin myös lyhytaikaiset interventiot, joissa käytetään satunnaisia lisärahoituspaketteja. Reagoimalla nopeasti tilapäiseen kysynnän kasvuun tai lyhytaikaiseen tarjontahäiriöön voidaan estää jonotuslistoja kasvamasta merkittävästi ja aiheuttamasta ruuhkaa ja pidentymästä jonotusaikoja myöhemmällä linjalla tai pidemmällä aikavälillä.

Edes jatkuva tarjonnan lisäys ei takaa menestystä. Joissakin tapauksissa lisätarjontaa voidaan kompensoida kysynnän kasvulla lisäämällä lähetteiden, testien ja menettelyjen määrää. Esimerkiksi joidenkin elektiivisten leikkausten odotusajat Kanadassa ja Australiassa ovat lisääntyneet viime vuosina lisärahoituksesta ja toiminnan lisääntymisestä huolimatta.

Jos ylikysyntää on huomattavasti, myös kysyntäpuolta kohdistetaan joskus odotusaikojen lyhentämiseksi. Terveystulosten parantamiseen keskittyvät kliiniset priorisointityökalut voivat parantaa läheteprosessia ja jonotuslistojen hallintaa.

OECD:n raportissa mm. Uusi Seelanti käytetään esimerkkinä maasta, joka on yrittänyt parantaa potilaiden priorisointia (mutta yhdessä lisääntyvän tarjonnan kanssa). Elektiivisen leikkauksen odotusaikojen lyhentämisen jälkeen vuonna 2012 enintään 4 kuukauteen, odotusajat ovat lyhentyneet monissa yleisissä menettelyissä ja ovat selvästi alle OECD:n keskiarvon. Vaikutus hoidon saatavuuteen ja terveysvaikutuksiin Suuri määrä näyttöä viittaa siihen, että pitkät odotusajat voivat vaikuttaa kielteisesti sekä hoidon saatavuuteen että potilaiden terveyteen. Tämä on huolenaihe, kun jonotuslistoihin puututaan kysyntäpuolella rationalisoimalla odotusaikoja ja toteuttamalla priorisointikäytäntöjä.

Potilaiden tila voi huonontua odotuksen aikana, varsinkin jos odotusaikaa pidennetään tai potilasta ei priorisoida. Vaikka esimerkiksi lonkan tekonivelleikkauksen tarve ei ole hengenvaarallinen, pitkän aikavälin eläminen tällaisen sairauden kanssa on heikentävää ja voi heikentää potilaan elämänlaatua merkittävästi.

Sen lisäksi, että pitkät odotusajat voivat aiheuttaa vakavia seurauksia potilaille ja olla tyydyttämättömien hoitotarpeiden lähde joissakin maissa, ne voivat myös johtaa eriarvoisuuteen pääsyssä. Ihannetapauksessa hoitoon pääsyn pitäisi perustua tarpeeseen eikä maksukykyyn.

Joillakin potilailla on väistämättä enemmän vaihtoehtoja kuin toisilla, ja kansainvälisellä tasolla pääsyssä on suuria eroja riippuen siitä, missä potilas asuu. Esimerkiksi kaihileikkauksen enimmäis odotusaika vaihtelee maiden välillä yhdestä kuukaudesta Tanskassa 1,5 vuoteen Virossa. Jopa maan sisällä maaseutu- ja suurkaupunkialueiden pääsyn välillä voi olla huomattavia eroja.

On myös todennäköistä, että Covid-19-pandemia on vaikuttanut hyvin eri tavoin eri maiden terveydenhuoltojärjestelmiin, mutta tämän analysoimiseksi tarvitaan lisää tietoa. Mitä voidaan tehdä odotusaikojen pidentämiseksi Isossa-Britanniassa? Vaikka Yhdistyneen kuningaskunnan jonotuslistat eivät ole merkittävästi jäljessä useimpia muita Euroopan maita, tosiasia on, että jonotuslistat ja siten jonotusajat ovat lisääntyneet huomattavasti viimeisen vuosikymmenen aikana. Olemme myös nähneet Covid-19:n vaikuttavan odotusaikoihin, ja yli 52 viikkoa elektiivistä leikkausta odottavien potilaiden osuus on nyt yli 81 TP4T kaikista 4,7 miljoonasta leikkausta odottavasta ihmisestä.

Tämän ratkaisemiseksi kapasiteettia on laajennettava huomattavasti – ja tämä on tehtävä nopeasti. Monissa NHS-säätiöissä on pulaa sekä fyysisestä kapasiteetista että henkilöstöstä aktiivisuuden lisäämiseksi. Yksi tapa lisätä kapasiteettia nopeasti ja tehokkaasti on käyttää joustavaa terveydenhuollon infrastruktuuria, kuten liikkuvia tai modulaarisia leikkaussaleja.

A väliaikainen teatteri voi olla käytössä pidemmäksi ajaksi kattamaan nykyisen osaston laajentamiseen tähtäävät työt tai lyhyemmän ajan lisäämään aktiivisuutta ja ajan mittaan muodostuneita "blits"-jonoja. Tällainen ratkaisu voidaan perustaa erillisenä yksikkönä suurivolyymeille leikkauksille, millä on minimaalinen vaikutus sairaalan olemassa oleviin resursseihin. Vanguard:ltä on saatavilla valikoima joustavia ratkaisuja, jotka voidaan toimittaa tarvittaessa pätevällä ja kokeneella henkilökunnalla.

Muilla strategioilla pyritään parantamaan perus- ja toissijaisen hoidon koordinaatiota, mikä voi tarjota paremman potilasvirran ja arvokasta tietoa koko potilasreitistä ja odotusajoista matkan jokaisessa vaiheessa. Joustava terveydenhuolto voi auttaa myös tässä; esimerkiksi siirrettävä tai modulaarinen lievien vammojen klinikka voidaan sijoittaa sairaalan pääosaston viereen ohjaamaan potilaat sopivimmalle polulle.

Tällä hetkellä kysyntä on aiempaa vähäisempää ja ollaan huolissaan siitä, että kun lähetteiden ruuhka toteutuu, jonotuslistat kasvavat edelleen voimakkaasti, joten nyt on aika toimia. Viime kädessä ihmisten terveydenhuoltopalvelujen odotusajan lyhentäminen on olennaista potilaskokemuksen parantamiseksi, mikä on keskeinen tavoite useimmissa maissa.